Reflektointia semifinaaleista osa 1

Valmistautumisaikaa odotellessa

Semifinaalit vietettiin (huom. sanamuoto) viime perjantaina Paulig-instituutin tiloissa Helsingissä. Ajattelin listata irtonaisia ajatuksia ja vaikutelmia nyt ja palata pistekortteihin sekä kisasuorituksesta heränneisiin ajatuksiin myöhemmin.

Pauligin tilat olivat käsittämättömät. Koneet tunnisti paahtimiksi vain ja ainoastaan Probat-tekstistä. Anni Kaasalainen kertoi myös, että laitteet olivat sävytetty Pauligin toiveitten mukaisesti. Melko jetsettiä.

Paulig-instituutti sijaitsi paahtimon tiloissa. Samalla pihtailemattomalla linjalla jatkettiin. Kilpailutilassa oli vierekkäin useampia kaksigruppoisia Rancilion Epoca-koneita, La pavoni, Brasilian e61-kaunokainen, jotain kahviautomaatteja sekä hämmentävä ainakin neligruppoinen käärmeennahkainen Rancilio.

Valmistelualue oli jees. Oli jäitä, oli pöytätilaa, oli jääkaappi, pesukone.. Aivan kaikki. Oli myös muita kilpailijoita ja ilmapiiri oli kohdillaan vaikken muita ihmisiä tuntenutkaan.

Toimitsijat olivat mahtavia. Kitinäni likaisesta koneesta otettiin pahastumatta vastaan, säännöt neuvottiin moneen kertaan ja kaikessa oltiin kärsivällisiä. Loppusilauksena vielä suorituksen jälkeinen ”debriefing”, jossa toimitsijat tulivat kyselemään kuulumisia ja ajatuksia.

15 minuutin julkisuus oli paljon rennompi kuin Mikon valmennuksessa käydyt harjoittelukierrokset. Niinhän se vain on, että paine tehdä vaikutus tuttuihin on paljon kovempi. Tässä tapauksessa tuntui 15 minuuttia aivan tavalliselta työtehtävältä ilman sen kummempaa jännittämistä.

15 minuutissa on oikeastaan aivan tuhottomasti tehtävää. Tottahan sitä kiireessä valmistaa kymmenen juomaa minuutissa muttei kisasuorituksessakaan ole varaa juuri löysäilyyn. Kyseessä on kuitenkin 12 juoma/15 min.

Onneksi Roman kirosi Rancilioiden sihtejä ja portafilttereitä valmistelutilassa. 16 gramman annostus alkoi olemaan jo noiden äärirajoilla, joten pitkät tarkasti säädetylle myllylleni. Valutin valmisteluvartin aikana n. 10 shottia maistamatta yhtäkään ja tein lopulta valinnan minkä muunkaan kuin ulkonäön ja intuition pohjalta. Kaksi kriteeriä, joihin turvautuminen on aina riski.

Tutustun seuraavalla kerralla koneeseen ainakin välttävästi ennen kisarutiinia. Valutin ensimmäiset espressot volumetrisellä annostelulla. Tätä kautta taidankin oikeastaan vajota siihen ristreton inhoamaan automaattista annostelua käyttävien osa-aikabaristojen ryhmään. Sain kuitenkin melkoisen hyvät pisteet juomista.

Baristakisojen voittaja on se, joka on vähiten huono. Tämän ei ole tarkoitus vastata työtä tiskin takana.

Kaikki kiitos kuuluu kuitenkin taustajoukoilleni jotka tekevät kaikesta helppoa.

Sain kahdelta makutuomarilta ja yhdeltä tekniikkatuomarilta yhteensä 280 pistettä. Keskimäärin olisin saanut siis 560 pistettä. Näillä olisin sijoittunut yhdeksänneksi vuoden 2009 WBC:ssä.