Ei loppua näkyvissä.

Jatketaan videolla. Vaihteeksi omalla.

Kuvattu tosiaan keittiössäni ja kuvattu uudehkolla Nikonillani. Kyseisessä nikonissa on ikävä ominaisuus vaihtaa kaikki säädöt automaattisiksi d-video-moodin ollessa käytössä. Ainoa ratkaisu tähän on lukita valotus ennakkoon. En kuitenkaan tiennyt tätä kuvatessani ko. videon. Niin joo. editoitu iMoviella

oma sovitus sifoneista

Moneskohan videopäivitys tämä on peräkkäin? No yhtäkaikki, diy-video. Vimeon 5×5-idea on muuten ihan loistava. Viisi viiden sekunnin mittaista otosta, ei taustamusiikkia tai turhia editointeja. Seuraavaksi lupaan kuvata jotain vähän omaperäisempää (eli videon eriskummallisista suklaamaakareista sekä purjeveneistä).

Syphons are the new black. Again.

Chemically imbalanced-vaikuttajat olivat kuvanneet oheisen videon joka mielestäni vangitsee hienosti lappokeittimien essentian. Ja ihan kuin tässä ei vielä olisi tarpeeksi niin taustalla soi yksi Massive Attackin parhaista tekeleistä ikinä.

Blögötykseni on muuten kehittynyt kumman videopainotteiseksi viime aikoina.

Lisää V60-videoita.

Kuukauden toinen ”helppo” päivitys eli linkkejä videoihin. Tällä kertaa aiheena on eversotrendy Hario V60, mistä olen jo yhden videolinkin lisännytkin. Millähän ihmeellä sitä saisi suomalaiset ihmiset takaisin suodatinkahvin pariin. Ottaen huomioon että tavallinen suomalainen taitaa kuluttaa n. 11kg kahvia/vuosi, tarvitaan melkoinen taikatemppu suodatinkahvin liittämiseksi erikoiskahveihin.

Baristajamit kaffalla

Kaffa’s barista jam, originally uploaded by The Cat inside.

Kaffan paahtimolla Punavuoressa järjestettiin muutaman ahkeran helsinkiläisteinin toimesta barista jamit. Jamit sunmuut kokoonajot ovat lähes poikkeuksetta piristäviä tapahtumia, jotka kehittävät verrattomalla tavalla yhteishenkeä harrastajapiirin sisällä.

Ohjelmana oli mm. kahvinkeittoa sekä sen juomista.

Toin mukanani työsuhdesifonini ja valmistin sillä oikeastaan ensimmäistä kertaa kahvia muille ihmisille.

Toivottavasti muilla oli yhtä hauskaa kuin minullakin.

”- – luettele numeroita hitaasti yhdestä kymmeneen.”

Tänään töissä eräs herrasmies tilasi cappuccinon. Valmistin kyseisen cappuccinon ja luovutin sen kohteliaasti herrasmiehelle. Kaadoin cappuccinon päälle juuri niin hienon rosetan kuin vain kykenin. Herrasmies katsoi cappuccinoa vähän aikaa ja totesi että ihan hienon näköinen, mutta tuo ei kuitenkaan ole cappuccino. Olin hieman ymmälläni ja totesin, että kylläpäs vaan muut juomat, jotka teen samalla tavalla, ovat cappuccinoja. Herrasmies sivisti minua, että cappuccinon päällä kuuluu olla maitovaahtoa. Kerroin herrasmiehelle, että kahvissa on kuin onkin vieläpä melko onnistunutta maitovaahtoa josta todisteena on rosetta. Herrasmies kuitenkin toisti tyhmälle baristalle, että Cappuccinon päällä kuuluu olla maitovaahtoa.

Mitä h*lvetin vaahtoa siinä kupin päällä pitäisi olla, minä en tiedä.

Päivän pistetilanne: Bugatti, alessi ja Fairy 1, Joona 0.

Huono kahvi ja sen minää palvelevat funktiot

Kirjoitan tämän ensisijaisesti vasteena Coffee-crusaden, J-hon sekä varmasti lukuisten muiden esittämiin toteamuksiin siitä, miksi kahvi on yleisesti kahviloissa niin huonoa ja toisaalta miksi kehnot annokset pitäisi viedä takaisin. Ensisijaisesta syystään huolimatta on pian esittämiäni ajatuksia haudottu pitkään ja materiaalina niihin on käytetty räikeimpiä kärjistyksiä lyhyen työurani ajalta. En oleta lukijoitteni tietävän entuudestaan kaikkea attribuutioteorioista, minän rakenteesta sekä minäkuvaan vaikuttavista tekijöistä ja yritän siksi pitää tekstin mahdollisimman helposti lähestyttävänä. Tämä tapahtuu laiskuudestani johtuen vakuuttavan perustelun kustannuksella.

Jokainen kahvia rahaa vastaan valmistanut henkilö on varmasti törmännyt monenlaisiin ennakkoluuloihin asiakkaiden suunnalta. Hankalimpia ennakkoasenteita työntekijän kannalta löytyy usein kahvimaailman harrastajilta. Ennakkoasenteiden syynä lienee varmasti oma kiinnostus kahvia kohtaan, mitä suomen kehno kahviloiden taso tuntuu loukkaavan. Kahvi-intoilijan jäätävä tuijotus hakee kaikkia mahdollisia virheitä baristan työskentelystä ja usein omista työmenetelmistä poikkeavat tottumukset tulkitaan tällaisiksi. Esimerkkeinä tästä olkoon vaikka eräs skenaario jossa minulle huomautettiin siitä, että hyvään lopputulokseen pitää käyttää Weissausta. Itse kohautin tyhmänä harteitani ja pyysin kertomaan lisää tuosta ihmeellisestä weissauksesta. Lisäksi on helppo haistella ristiriitainen käsitys siitä, että baristana työskentelevä henkilö ei voi olla kovinkaan kiinnostunut kahvista.

Mistä tällaiset ennakkoasenteet ja käsitykset johtuvat? Mainitsin edellä kahvien kehnon yleisen tason olevan yksi syistä. Toisena ja mielestäni kiinnostavampana syynä on huonojen puolien hakeminen minää palvelevana funktiona. Tähän oivallukseen johti ystäväni esittämä epämiellyttävä ja vaikea kysymys. Valittelin n. vuosi sitten narisevalla äänelläni ketjukahvilassa saamaani surkeaa espressoa sekä toisaalta baristan tekemiä virheitä (olen hirveä asiakas). Jälkikäteen minulta kysyttiin kumpi olisi ollut suurempi pettymys: hyvä espresso vai huono espresso? Yksinkertainen kysymys jonka vastauksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Mitä enemmän tuota asetelmaa kuitenkin miettii, niin tekee mieleni myöntää että hyvä espresso olisi suurempi järkytys. Tuntuisi yksinkertaisesti epäreilulta, että joku kahvista todennäköisesti piittaamaton henkilö valmistaisi parempaa kahvia kuin minä kaikista uhrauksistani huolimatta

Miksi emme siis vie aina huonoja kahveja takaisin ja vaadi uutta tilalle? Ehkä suuren kahvinautinnon ja ylevien päämäärien ohi ajaa minää palveleva vahvistus siitä, että olemme hyviä ja kompetentteja rakastamassamme harrastuksessa.