Huono kahvi ja sen minää palvelevat funktiot

Kirjoitan tämän ensisijaisesti vasteena Coffee-crusaden, J-hon sekä varmasti lukuisten muiden esittämiin toteamuksiin siitä, miksi kahvi on yleisesti kahviloissa niin huonoa ja toisaalta miksi kehnot annokset pitäisi viedä takaisin. Ensisijaisesta syystään huolimatta on pian esittämiäni ajatuksia haudottu pitkään ja materiaalina niihin on käytetty räikeimpiä kärjistyksiä lyhyen työurani ajalta. En oleta lukijoitteni tietävän entuudestaan kaikkea attribuutioteorioista, minän rakenteesta sekä minäkuvaan vaikuttavista tekijöistä ja yritän siksi pitää tekstin mahdollisimman helposti lähestyttävänä. Tämä tapahtuu laiskuudestani johtuen vakuuttavan perustelun kustannuksella.

Jokainen kahvia rahaa vastaan valmistanut henkilö on varmasti törmännyt monenlaisiin ennakkoluuloihin asiakkaiden suunnalta. Hankalimpia ennakkoasenteita työntekijän kannalta löytyy usein kahvimaailman harrastajilta. Ennakkoasenteiden syynä lienee varmasti oma kiinnostus kahvia kohtaan, mitä suomen kehno kahviloiden taso tuntuu loukkaavan. Kahvi-intoilijan jäätävä tuijotus hakee kaikkia mahdollisia virheitä baristan työskentelystä ja usein omista työmenetelmistä poikkeavat tottumukset tulkitaan tällaisiksi. Esimerkkeinä tästä olkoon vaikka eräs skenaario jossa minulle huomautettiin siitä, että hyvään lopputulokseen pitää käyttää Weissausta. Itse kohautin tyhmänä harteitani ja pyysin kertomaan lisää tuosta ihmeellisestä weissauksesta. Lisäksi on helppo haistella ristiriitainen käsitys siitä, että baristana työskentelevä henkilö ei voi olla kovinkaan kiinnostunut kahvista.

Mistä tällaiset ennakkoasenteet ja käsitykset johtuvat? Mainitsin edellä kahvien kehnon yleisen tason olevan yksi syistä. Toisena ja mielestäni kiinnostavampana syynä on huonojen puolien hakeminen minää palvelevana funktiona. Tähän oivallukseen johti ystäväni esittämä epämiellyttävä ja vaikea kysymys. Valittelin n. vuosi sitten narisevalla äänelläni ketjukahvilassa saamaani surkeaa espressoa sekä toisaalta baristan tekemiä virheitä (olen hirveä asiakas). Jälkikäteen minulta kysyttiin kumpi olisi ollut suurempi pettymys: hyvä espresso vai huono espresso? Yksinkertainen kysymys jonka vastauksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Mitä enemmän tuota asetelmaa kuitenkin miettii, niin tekee mieleni myöntää että hyvä espresso olisi suurempi järkytys. Tuntuisi yksinkertaisesti epäreilulta, että joku kahvista todennäköisesti piittaamaton henkilö valmistaisi parempaa kahvia kuin minä kaikista uhrauksistani huolimatta

Miksi emme siis vie aina huonoja kahveja takaisin ja vaadi uutta tilalle? Ehkä suuren kahvinautinnon ja ylevien päämäärien ohi ajaa minää palveleva vahvistus siitä, että olemme hyviä ja kompetentteja rakastamassamme harrastuksessa.